..tais olla pienempänä mun motto kun joku sellasta kysy ja aika hyvin se taitaa pätee edelleen.

(siili-pinssi tarttui mukaan elämysviikonlopun työkeikalta)

Koirahoitolassa viikot on vieriny valon nopeudella eteenpäin, kerettiin jo huhtikuuhun vaihtaa kalenterissa sivua. Tajusin just, että 12pv ja tämä tyttö valmistuu eläintenhoitajaksi. Töitäkin on haettu vaikka kuinka paljon, mutta saa nähä jättääkö tänäkin vuonna suurin osa vastaamatta työhakemuksiin. Se on kyllä niin ärsyttävää -.-

Tämäkin kuukausi taitaa mennä mielettömällä vauhdilla kesään päin, eikä siis sen takia että kelloja siirrettiin pari viikkoa sitten tunnilla eteenpäin, vaan siks että tähän huhtikuun kuluneeseen kahdeksaan päivään on sisältynyt jo vaikka ja mitä! Tiistaina sain miehekkeeltä kukkasia, kun pari vuotta yhteiseloa tuli täyteen ^^ Viikko puolestaan päättyi töiden puolesta torstaihin, kun pääsiäinen toi tullessaan 4 päivän vapaat.. Niistäkin on enää yksi jäljellä, mutta kyllä on ovelaa kun ei vielä huomen aamunakaan tarvitse herätä aikaisin aamusta töihin.

(super kauniit vuosipäivän kukat..)

Vaarallisia tilanteita puolestaan päätti meille tarjoilla lauantaina Tara. Just kun oltiin kennelyskästä pääsemässä eroon, niin kauppareissun aikana autossa se päätti aikansa kuluks syödä xylitolia sisujen muodossa.. Hemmetti sentään! Onneks oltiin 'anoppilan' vieressä, niin päästiin nopeesti sinne ja samantien yritin oksennuttaa sitä suolalla.. Mutta eihän se tietenkään tahtonut oksentaa. Ei siinä sitten muuta voinut kun soittaa päivystävälle elukkatohtorille, joka meidän onneks päivysti Jyväskylässä. 9km matkan sijaan kun normaalilla mun tuurilla matkaa päivystävälle olis voinu olla ainakin 100km, mutta kyllä lähti Skodasta karstat tolla 9km matkallakin!! Eläinlääkäri tujautti sitten Taralle lääkettä niskaan, joka pisti sen viidessä minuutissa oksentamaan mahansa tyhjäks. Tän jälkeen suunnattiin sitten apteekin kautta kauppaan ja ruvettiin hiili-hunaja-ruoka-vesi-piimä linjalle. Viime yönä heräsin tunnin välein sitä kattomaankin, mutta ehkä me säikähdyksellä selvittiin. Vointi on ollut koko ajan hyvä ja kun Tara lääkepöllyistä selvis niin se on ollu ihan kun mitään ei olis tapahtunut.. Ihmetelly vaan kun kaikki on huolissaan ja hyysää.

(tänään aamulenkillä..)

Eilen meidän piti ruveta askartelemaan Taralle uutta kuljetusboxia takaluukkuun, mutta se sitten jostain syystä jäi vähän vaiheeseen.. Tänään tuo mies pisti sitten töpinäksi ja 'koirankoppi' oli iltaan mennessä siinä kunnossa että sen tyytyväinen omistaja pääs jo testaamaan sitä ekaa kertaa. Pientä viimeistelyä se kai vielä kuitenkin kaipaa, täytyyhän nyt ikkunoihin saada ainakin söpöt tyttömäiset verhot ;)

(voiko ilme paljoa tyytyväisempi enää olla..?)

Mitäs muuta.. Torstaina taitaa olla Wilpertin 3-veet ja perjantaina Taran 2-veet, onnittelut jo etukäteen niille jos kerkeän vielä unohtamaan :D 26.4. vuorossa on ne mun valmistujaiset koululla, mutta sen kummemmin en taida juhlia. 29pv kun on papan 80v juhlat, niin eikös ne riitä :) 

..Jokohan huomenna kerkeis vähän viettään vapaapäivää? :P Se voi kyllä olla että täytyy kaivella ainakin imuri esiin ja eliminoida noi villakoirat.