Tara heitti talviturkkinsa järveen äitienpäivänä, nyt meillä onkin siis uiva pystykorva :D

Kaikki ojat ja purot ja lätäköt kiinnostaa ihan hirrveesti. Metsälenkillä täyty oikeen ottaa vauhtia ja hypätä mutalätäkköön sillä seurauksella, että koira oli selkää vaille kokonaan mudassa.. Ja ei kun uudestaan.

Uiminen on ollut kyllä vähän sellasta vahinko kastumista esim. keppiä tai käpyä hakiessa.. Sitten kun se tajuaa et "voi helkutti mähän kastuin" niin tulee vedestä yhtä nopeasti pois kun sinne joutuikin, mutta rupeaa silti uudestaan loiskuttelemaan vedessä sen verran että mahan alunen just kastuu.

Veden virtauskohdat on tosi jänniä ja toinen kiva on kuralätäköt ja niiden kaivaminen. Välillä nousee oikeen kunnon leikit!